Taas kotona! :) Jee! :)

Heihei huone! Toivottavasti
seuraavakin löytää Ikean!

Tiistain pubi-ilta oli mieletön! Saatiin onneks iso pöytä, sillä myös Esseniläisiä halus tulla moikkaamaan ennenku lähettiin, ja siis lopulta vietettiin iltaa noin 20 Erasmuksen kesken jutellen niitä näitä, maistellen oluita ja fiilistellen. En olis uskonut, että kaikkien heippaaminen vois olla niin vaikeeta kun se oli! Olin kuitenkin tosi urhea suomalainen ja nieleskelin kyyneleitä niin pitkään, kunnes piti heipata Sebastien. Voivoi.. :P Ilta venähti suunnitellusta noin kolmesta tunnista kuuteen tuntiin, mutta jälkeenpäin ajatellen ei haittaa kyllä yhtään. Laukut oli pakattuna ja lähtöpäivän aamupala tehtynä valmiiksi, eli kun pääsin takas kämpille, pääsin suoraan nukkumaan ja sainkin nukkua huimat 3 tuntia ennenkuin heräsin. Kello olis antanut nukkua vielä kolme varttia, mut nukahtamisesta ei tullut enää mitään ja näin aamulle jäikin reilusti aikaa.

Aamulla olin ääliökämppis ja pesin tukan kello 4.30. Sophie ei ilmeisesti kuitenkaan herännyt, sillä sain tehdä lähtöö loppuaamun kämpässä ihan yksinäni ja sain kuin sainkin kamani ulos huoneesta ja avaimet palautettua ennen kello kuuden tramia. Aamujuna keskiviikkoaamuna kohti Düsseliä oli niin täynnä, et seistiin MJn kans laukkuinemme junan ovella, kuten niiiiiin monta kertaa aiemminkin. Ja vaikka meidän junavaunun ovi ei sit Düsselin lentokentän kohalla auennutkaan, saatiin rahdattua itsemme ja laukkumme toisen vaunun ovesta ulos ennenkuin juna jatkoi matkaansa. SkyTrainia jouduttiin odottamaan 10 minuttia, mikä ei tuntunut tässä vaiheessa enää missään! Varsinkin, kun kentällä oli edessä jo aivan riittävästi odotettu aamupala! :)

Herkkuleipien jälkeen tiputettiin ruumalaukut hihnalle (kiitos Saturnin halvimmalle digivaa'alle: MJn tasan 20,0 kg ja mun 18,9 kg) ja mentiin turvatarkastuksen läpi odottelemaan konetta. Mun käsimatkatavarareppu pääsi johonkin kivaan satunnaistarkastukseen, jossa siis kenttävirkailija halus tsekata kaiken, mitä kannoin mukanani. Siis aivan kaiken. Sain aika paljon kuittailua mun aurinkolaseista, sillä keli oli todella harmaa mielettömän sumun takia ja olin tietenkin pakannut myös Hattukoiranpoikasen reppuuni... Noo... Kai se nyt on aivan normaalia, et kohta kaksvitonen tyttö kuskaa hieman elämäänähnyttä pehmolelua käsimatkatavaroissa? On on. ;) Konetta odotellessa soitin Ilelle vikaa kertaa mun blau.de:n prepaidista ja kulutin siinä loput mun saldosta. Vähän noottia antaisin operaattorille siitä, että puhelu katkes saldon loputtua täysin varoittamatta! En tiiä onkse ihan normaalia prepaidille, saattaa se ollakkin.

Tuonne! :)

Matka meni hienosti, laukut saatiin Helsinki-Vantaalla hihnalta nopeemmin kuin arvattiinkaan, ilmaista kylmää vettä saatiin lastenhoitovessasta ja Tampereen pikavuorobussikin odotteli jo laiturilla kun päästiin sinne asti! Kamat kyytiin, alle 15 e opiskelijakorttia vilauttaen kuskille ja kyytiin syömään rieska-savukala-punasipulikolmioleipää (6,10 e) ja kohti kotia! Bussin vaihto Keimolanportilla oli varsin sujuva, kuskit nosteli kamat meidän puolesta ja uudessakin bussissa oli hyvin tilaa. Matka Tampereen bussiasemalle (reitti ei kulkenut silleen, että Hervannan kohdalla olis voinu jäädä kyydistä) kesti noin 2,5 tuntia, jonka jälkeen Teijo nappasi meidät kamoinemme kyytiin kohti Hervantaa. Laukkujen rahtaus lumihangessa oli aika rankkaa, mut Ile tuli mua alaovelle vastaan, ni ei tarvinnut onneks taistella ovien ja laukkujen kanssa lainkaan! Jee! :) Ja olin erittäin helpottunut toimivasta hissistä kuudenteen kerrokseen!

Ja tuonne! :)

Meidän koti oli sen näköinen, että mun poissaollessa siellä oli asuttu, mut muutaman päivän kuluessa se alko jo näyttään siltä, että mäkin asun siellä! ;) Tässä vaikutti huomattavasti se, et sain purettua laukut ja kuskattua ne tyhjänä alakertaan ennen viikonloppua ja sitten tulinkin kipeeksi. Pari päivää meni niistellessä ja nukkuessa, mut nyt alkaa tauti olla jo voiton puolella! :) Ja kevättalvi on parhaimmillaan! :)

Mut ei tällä..

Nyt on tosiaan tasan viikko siitä, kun tulin kotiin. Saunassa ja BodyPumpissa on käyty, lumihangessa makoiltu, lonkeroa maisteltu, astianpesukonetta ja uskomattoman tehokasta imuria käytetty ja jopa hiukan kouluhommia tehty! Ja siltikin mua hymyilyttää edelleen! :) Ostin mulle jopa keltasia tulppaaneja ku oli niiiiiin hyvä fiilis! :) Ihan mieletöntä olla kotona!

Millään tavalla ei kaduta, että lähdin reissuun. En käynyt katsomassa futista, mutta opin juomaan vehnäolutta (taidan jopa kaivata sitä). En matkustellut hulluna, mutta sain tosi hyviä kavereita. En bilettänyt joka viikko aamuun asti, mutta silloin kuin biletin, oli se sen arvoista. Ja kun viimein tuli odotettu aika lähteä takaisin kotiin, oli se jopa hieman haikeaa. Ja nyt arvostan Suomea ihan mielettömästi! Luonto on ihan uskomaton ja asiat toimii! Ja ihmiset on ihanan töykeitä! Eikä tarvii miettiä, että kiinnostaako niitä nyt oikeasti kun ne kysyy, et mitä mulle kuuluu! Ja kahen tunnin Motivaattorikahvit! Kerrankin niistä saa jopa motivaatiota! :) Parasta! Todellakin tykkään! :)

Kevät tulee! :)

Kiitos teille mun blogin seuraamisesta! On ollut ihan tosi kiva kirjotella, kun on huomannut, että ihmiset oikeesti lukee, mitä mulla on sanottavaa! :) Tällä hetkellä tilasto kertoo, että sivujen katselijoita on ollut 2 498, mikä on ihan tosi paljon kun ottaa huomioon, että ensimmäinen teksti julkaistiin 1.10.2011, eli aika lailla 5 kk sitten. Eli noin 500 kävijää / kk! Kiitos siitä! :) Tää blogi hiljenee nyt toistaikseksi, mutta mahdollinen paluu Duisburgiin on edessä kesällä, sillä suunnitelmissa on jonkinlainen pidennetty viikonloppu moikkaamaan sinne jääneitä kavereita. Silloin saatan laittaa tänne vielä jotain jännää siitä, millainen mesta se onkaan kesällä ja kuinka hyvää se vehnäolut taas olikaan oikeenlaisessa pubiympäristössä.. :)

Mutta kiitos vielä! :)

Bis dann! :)

PS. Jos tulee ikävä, mun juttuja löytää Marikan kokeilukeittiöstä, jota päivitellään silloin tällöin. :)